Seikkailumme viimeinen pysäkki oli tuttu ja turvallinen Kioto. Sitä ennen kävimme rentouttamassa itseämme kuumissa kylvyissä Hakonen mummokylpykäkaupungista, josta postaamme vielä oman raporttimme tänne väliin.
Alkuvaikeuksien jälkeenhän olimme jo päättäneet, että suunnitelmista poiketen viimeisen yön viettäisimme Osakan sijasta juuri Kiotossa. Kuinka mukavalta se tuntuikaan nousta junasta tutulla asemalla tietän mihin suuntaan lähteä ja mistä uloskäynnistä poistua. Myös aseman lemppariliukuhihnasushibaarimme tarjoilija muisti meidät ja tervehti ilolla raahautuessamme rinkkoinemme sinne huikopalalle. Tässä vaiheessa tunsin hetkellistä yhteenkuuluvuuden tunnetta niiden seuramatkaturistien kanssa, jotka vuodesta toiseen saapuvat samaan lomakohteeseen syödäkseen samoissa hyväksi havaitsemissaan paikoissa. Mutta vain hetken, sillä ilman tätä jättihyppyä tuntemattomaan olisi tämänkin mahtava paikka jäänyt löytymättä.
Viimeisen lomapäivän vietimme lepposasti tuliaisia ostellen. Illan kruunasimme luonnollisesti hyvällä ruualla ja runsaalla määrällä alkoholia. Juuri kun kuvittelimme, että kaikki on tällä reisulla nähty ja koettu, vei Kioton luotto-oppaamme Duska meidät paikalliseen homobaariin. Aivan, tämä kokemus meiltä vielä puuttuikin. Railakas yhteisjuomalaulu japanilaisen baarinomistajan esitellesssä antaumuksella meille tanssi- ja show-liikkeitään. Malja Kiotolle.
Kuten tässä on jo moneen kertaan toiseltu, sielun ja mielen kovalevy on täynnä. Enempää kokemuksia ei enää mahdu. Väsyneinä, mutta onnellisina palasimme takaisin keväiseen Suomeen sulattelemaan kokemaamme, näkemäämme, maistamaamme ja haistamaamme. Tällä hetkellä Kumpula tuntuu niin oikealle paikalle olla. Tervetuloa Suomen kesä, minä ainakin olen valmis.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti